keskiviikko 18. toukokuuta 2016

WHAT I'VE BEEN UP TO...

IMG_0264

Hollaa!! Onkohan mun blogilla enää yhtäkään lukijaa jäljellä? Huomasin tossa järkytyksekseni, että edellisestä postauksesta on kohta kaksi kuukautta. Viimeset pari kuukautta ovat olleet todella erilaisia, vaativia ja ennen kaikkea kasvattavia kuukausia mulle. Aika on kulunut ihan tajuttomalla vauhdilla kun kaikki on niin uutta ja en oikeesti edes tajunnut miten kauan blogissakin on ollut hiljaista.

En edes tiedä mistä aloittaisin. Tiädättekö kun on pitkään bloggaamatta, on niin hankala aloittaa uudestaan, koska haluaisi kertoa kaikesta mitä tauon aikana on tapahtunut ja lopulta ei saa mitään järkevää kirjoitettua.

IMG_0027 IMG_0017

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että joulukuussa "kun kaikki alkoi", en olisi ikinä uskonut, että oikeesti viiden kuukauden päästä olen tässä tilanteessa. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, lentoemännän ammatti on ollut pienestä pitäen mun unelma-ammatti. Pienenä oon sanonut, että musta tulee isona lentoemäntä tai jumppaaja. Oon aina puhunut ja haaveillut siitä, mutta en ikinä uskonut, että se olisi oikeesti mahdollista. Joskus vuosi sitten lentoemäntiä haettiin pitkän tauon jälkeen Finnairille, mutta olin liian nuori, enkä sen vuoksi hakenut. Mua harmitti jo silloin, koska luulin, että uutta hakua ei tulisi pitkiin aikoihin. Syksy ja alkutalvi kuluikin töitä tehdessä ja ostin kauppiksen pääsykoekirjat. Kun joulukuussa äitini kertoi, että oli nähnyty Hesarissa mainoksen uudesta rekrytoinnista, menin heti katsomaan vaatimukset netistä ja onnekseni huomasin, että ikärajaa oli laskettu! Meinasin kiljua onnesta jo siinä vaiheessa, ajattelin, että nyt on mun tilaisuus. Seuraavat illat kuluivat hakemusta tehdessä, käytin siihen valehtelematta neljä iltaa.

Hakua oli vielä monta päivää jäljellä, kun lähetin hakemukseni ja siitä alkoi jännittäminen. Olin samalla niin innoissani, mutta samalla todella pelokas, koska edellisessä haussa hakijoita oli paljon ja ajattelin, että mun mahdollisuudet päästä edes haastatteluun on niin pienet. Voitte vaan kuvitella, mikä fiilis lopulta oli, kun pääsin ensimmäiseen ryhmähaastatteluun. Haastatteluun oli todella jännittävää mennä, en tiennyt yhtään, mitä odottaa ja kyseessä oli mun ensimmäinen kunnollinen työhaastattelu. Mutta jännityksestä huolimatta paikan päällä tuli jotenkin ihana olo. Ihmiset olivat niin mukavia ja vaikka en tiennyt yhtään, miten itse haastattelu meni, niin tilaisuudesta jäi todella lämmin ja iloinen fiilis.

Koko rekrytointiprosessi kesti aika pitkään, mutta joka kerta, kun kuulin päässeni haussa eteenpäin innostuin vaan entistä enemmän. Kun lopulta, ryhmä- ja yksilöhaastatteluiden sekä erilaisten testien ja lääkärintarkastusten jälkeen kurssille pääsy varmistui, en meinannut uskoa sitä todeksi. Mulla oli enää vain muutamia viikkoja aikaa irtisanoutua vanhalta työpaikalta ja valmistautua tuleviin kuukausiin.

IMG_0195 IMG_0131

IMG_0220

Maaliskuussa kurssi vihdoin alkoi ja meille tehtiin heti selväksi, että tulevat viikot tulevat olemaan hyvin raskaita ja kurssi vaatii jatkuvasti kaiken panoksemme. Lukemista oli paljon ja kokeita jatkuvasti. Kaikki kokeet tulee läpäistä ja niiden lisäksi teimme paljon käytännön harjoituksia. Kurssipäivät kestivät aamusta iltaan ja lukemista riitti kotona lähes joka illalle. Onneksi meidän kurssilaiset ja kouluttajat ovat niin ihania ihmisiä, että jokapäiväiset aamuherätyksetkään eivät tuntuneet pahalta. Ja myös perhe, poikaystävä ja kaverit ovat vaikuttaneet omaan jaksamiseen kun ovat jaksaneet kuunnella mun höpinöitä ja kannustaneet alusta alkaen.

Eniten yllätyin kurssilla siitä, kuinka erilaiseksi lentoemännän työtä helposti luullaan. Ja pakko myöntää, en itsekkään ole tiennyt kuinka paljon lentoemäntien täytyykään osata tarjoilun ja hyvän palvelun lisäksi. Kurssilla suurin osa viikoista kuluikin turva-asioiden ja ensiaputaitojen harjoittelemisessa ja vasta viimeiset viikot harjoiteltiin palveluasioita. Kurssin aikana meillä oli myös harjoituslentojakso ja silloin päästiin tutustumaan työhön ihan kunnolla.

Ja oonhan mä myös kertonut blogissa, että me muutettiin kurssin aikana poikkiksen kanssa vihdoinkin yhteiseen ja molempien ensimmäiseen asuntoon. Muutto aiheutti aika paljon lisästressiä juuri lentojakson aikoihin, mutta tässä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa ja kaikki hyvin.

Maanantaina koitti vihdoinkin odotettu päivä, nimittäin meidän valmistujaiset. Päivä oli onnellisuuden lisäksi myös haikea, sillä meidän kurssista muodostui niin tiivis porukka, olimmehan kokeneet kaikki ihanat, mutta myös vaikeat hetket yhdessä. Kurssin nuorimpana mulla on nyt ihan kokonainen toinen perhe täynnä isosiskoja ja -veljiä, joista on ollut niin suuri apu mulle suurten elämänmuutosten keskellä. Alkaa itkettämään ihan tätä kirjoittaessakin...

Untitled

Yksi tärkeä opetus tässä kaikessa on myös ollut, että ikinä ei pitäisi antaa omien luulojen estää mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan. Oikeesti, en olisi ikinä uskonut, että tuun olemaan tässä pisteessä, mutta niin se vaan menee, että aina kannattaa edes yrittää. Uskaltakaa hypätä pois omalta mukavuusalueelta ja lähteä kokeilemaan ihan uusia juttuja vaikka kuinka pelottaisi tai jännittäisi, ikinä ei menetä mitään vaikka kaikki ei sujuisikaan niin kuin haluaisi.

Ja tästä se nyt vihdoin alkaa. Aika lähteä omille siiville ja vaikka opettelemista käytännön asioista koneessa on vielä paljon, ollaan saatu parhaimmat eväät sitä varten. Eilen mulla oli edestakainen Oslo ja Göteborg ja huomenna esimmäinen kaukolento Japaniin. Oon vielä vähän enemmän innoissani (jos se edes on mahdollista) ja odotan mitä tuleva kesä tuokaan tullessaan!

Love, Elise

Ps. Pahoittelut todella sekalaisista kuvista! Ajattelin, että kivempi olla jotain kuvia, vaikka ne eivät aiheeseen oikeen liitykkään!